DJ Sonica

Vuonna 2004 pääsin Pohjois-Tapiolan lukioon, jossa suoritin päättötodistuksen huikeilla arvosanoilla, joita en tässä kuitenkaan kehtaa mainita... Lukion jälkeen oli aika siirtyä työelämään. Aloitin heti keväällä 2007 Soneran ständimyyjänä, jossa en kuitenkaan viihtynyt puolta vuotta pidempään. Päätin hypätä isompiin saappaisiin ja hain kauppakeskus Sellon Prismaan töihin. Sain paikan miltei välittömästi ja siellä hommat alkoivatkin sujua mukavasti. Noin vuoden työrupeaman jälkeen oli aika siirtyä suorittamaan kaikille miehille mieleistä asepalvelusta. Itselleni oli päivän selvää, että haen johtajakoulutukseen ja näin ollen, tiesin jo alussa, edessäni olevasta vuodenmittaisesta urakasta.

Tammikuussa 2008 se sitten alkoi hieman lumisessa ja kylmässä maisemassa Santahaminan puistomaisella paratiisisaarella. Alun hektisyyden ja uuden elämäntavan opettelun jälkeen alkoi armaijakin tuntua luontevalta ja oli aika siirtyä aliupseerikouluun. Rankan koulutusjakson jälkeen hikeä ja verta luovuttaneet aliupseerioppilaat/korpraalit ylennettiin kesäkuussa 2008 alikersanteiksi - minä mukaanlukien. Heinäkuussa astuivatkin jo uudet alokkaat palvelukseen ja heidän kouluttaminen lähti käyntiin vauhdilla. Asepalvelukseni jälkimmäinen puolisko meni yllättävän nopeasti ja joulukuun 1. päivänä minut ylennettiinkin jo kersantiksi. Vaikka halusinkin hoitaa asiat täysillä ja laittaa aina kaikkeni peliin, tuli ylennys minulle silti täytenä yllätyksenä. Sain kuitenkin vielä reserviinsiirtojuhlissa palkinnoksi esimerkillisestä ja antaumuksellisesta johtajuudesta "Maanpuolustus - Peruskalliomme" -pöytälipun. Tammikuussa 2009 se sitten kaikki päättyi, mutta silti ihan hyvällä mielellä muistelen mennyttä vuotta Suomen Puolustusvoimissa.

En varsinaisesti harrasta mitään tiettyä lajia tai aihetta, vaan hääräilen aina mitä milloinkin. Kuitenkin eräät asiat kuten musiikki, valokuvaus, tuning, tietokoneet, lumilautailu ja urheilu ovat minulle todella tärkeitä elämässä. Musiikki harrastukseni lähti liikkeelle jo hyvin nuorena poikana ala-asteiässä. Menin kolmannella luokalla musiikkiluokalle ja samalla hain musiikkiopisto Juvenaliaan opiskelemaan musiikin teoriaa, soittamaan poikkihuilua sekä laulamaan Olarin kuoroon, joka nykypäivänä tunnetaan nimellä Juvenalia-kuoro. Vaikkakin poikkihuilun opiskelu loppuikin lyhyeen muutamassa vuodessa, jatkoin kuorossa yhteensä 7 vuotta. Kuorolaulutkin saivat väistyä ylä-asteella tulleen äänenmurroksen vuoksi, jonka takia en enää kyennyt laulamaan tarvittavia äänialoja. Mielenkiintoni musiikkia kohtaan ei kuitenkaan loppunut siihen, vaan aloitin toimimaan koulun bändeissä ala-asteelta lähtien. Bänditoiminnan alussa soitin vain bassoa ja lauloin, mutta ajan mittaan siirryin myös kitaraan ja pianoon. Yläasteella olin hyvinkin lupaavassa bändissä, mutta bändi hajosi jäsenten siirtyessä eri lukioihin.

Vuonna 2004 ostin niin kutsutun "kiinamopon" eli Sanili Forten. Skootterin huono laatu ja kunto innostivat minua tehostamaan sen suorituskykyä kuin ulkonäköäkin. Siitä tulikin yksi lempiharrastuksiani eli skootterin laittaminen (tuning). Siinä oppii itse oman käden kautta tekniikkaa ja pääsee näyttämään omia kädentaitojaan. Olin Sanililla vuoden 2006 American Car Show:ssa, Nuorirakentaja-kilpailussa, mutta voittoa ei silti herunut. Minulle oli kuitenkin jo voitto päästä itse kilpailuun, sillä pyrkijöitä oli lukuisia. Voisi jopa väittää, että näyttelyn aikana skootterini keräsi eniten huomiota omassa kategoriassa, uskomattomien äänentoiston ja valotehosteiden takia. Myin Sanilini pois kesällä 2006 ja ostin uuden laadukkaamman ja tehokkaamman skootterin, Peugeot Speedfight2:n. Voit lukea lisää skootterin ehostamisesta eli tuuningista minun tekemilläni Sanili.tk-sivuilta.

Yksi lempi harrastuksistani on myös lumilautailu. Kun ajokelit päättyvät ja maan peittää valkoinen lumiverho, on vauhtia ja tilanteita haettava tällöin mäestä. Yleensä lumilautailen talvisin melko paljon, mutta sekin riippuu tosin hyvin paljon vapaa-ajasta ja säästä. Aloitin laskettelemisen jo viisivuotiaana, mutta lumilautailemisen vasta noin 14-vuotiaana isoveljieni kannustuksesta. Monet talven hiihtolomat ovat tulleetkin vietetyksi lukuisissa eri Lapin hiihtokeskuksissa.

Aloitin valokuvaamisen muutama vuosi sitten perheeni Canon PowerShot A80 4-megapikselin digikameralla, jonka jälkeen ostin itselleni astetta paremman, PowerShot A85, jossa käytin muutamaa lisäobjektia. Innostuksen kasvaessa, hankin isäni kanssa Panasonic Lumix DMC-FZ30 (8mpx, 35-420mm, f2,8-11) digitaalikameran. Tällähetkellä kuvailen Canon EOS 450D digitaalijärjestelmäkameralla, johon minulla on kaks objektia: Canon 18-55 sekä Sigma 70-300mm. Voit katsella muutamia minun ottamia kuvia galleriassa.

Itse käytän valokuvauksessa sitä ajatusta, että pyrkii kuvaamaan jotakin sellaista, mitä muuten ei "paljaalla silmällä" näe, havaitse tai muuten vaan huomaa ympäröivässä maailmassa. Valokuvan pitää herättää katsojan mielenkiinnon sellaisella asialla mikä puhuttaa ja mitä katsoja ei ole ennen nähnyt saati huomannut juuri siitä perspektiivistä. Hyvässä valokuvassa silmä ei poimi muuta kuin kuvattavan kohteen tai idean ja sen tulee olla selkeästi esillä ja erottua muusta "taustasta". Esimerkkinä voidaan ottaa lähikuva nuolen lentämisestä omenan läpi. Sellaista ei muuten pystytä näkemään tarkasti ja sen takia se herättää katsojan mielenkiinnon. Mikäli kuva onkin otettu kaukaa omenasta ja sellaisesta perspektiivistä, mistä me näemme omenan päivittäin - ei se herätä katsojassa minkäänlaisia uusia ajatuksia. Toisaalta sanotaankin että: "Taide on katsojan silmissä."